Kävin tänään urskissa tekemässä 3 x 400 metrin vetoharjoituksen 2 minuutin hölkkäpalautuksella. Juoksin paljain jaloin, koska minulla ei ole kunnollisia piikkareita ja maratontossut tuntuvat radalla kömpelöiltä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juoksin vedot 64, 65 ja 63 sekuntiin. Viimeisessä vedossa loppusuoralla aloin nauttia maitohapoista, jotka hiljalleen hiipivät jalkoihin. Tätä ei ole liian usein treenatessa tapahtunut viime aikoina tai yleensäkään. Jätin kuitenkin vedot kolmeen, kuten oli tarkoituskin, koska minulla on torstaina kympin juoksu.

 

Kaikkiaan kilometrejä tuli verryttelyineen 12 ja aamulla 5. Yhteensä tässä kuussa on tullut juoksua tähän mennessä 238km (kuu on puolessavälissä) ja koko vuotena vajaat 4400km. Jäljellä on vielä 3½ kuukautta, joten uskoisin pääseväni yli 6000 kilometrin, jos loukkaantumisia tai kyllästymistä ei tapahdu. Aion juosta tulevat 2 viikkoa melko paljon ja marras- joulukuun määräpainotteisesti.

 

Nyt kuitenkin haen hieman vauhtia. Vedot tekivät minulle todella hyvää. Niiden myötä avautui ikään kuin unohtunut maailma ja aloin miettiä kierrosvauhteja enemmänkin. Täytyy sanoa, että afrikkalaiset ovat melkoisen kovia menijöitä. He juoksevat tuollaisia kierroksia jopa 25 peräjälkeen, ilman palautusta. Eihän se nyt mikään mieletön vauhti olekaan, jos ajatellaan puhdasta nopeutta. Pitää vain olla hapetus ja kuona-aineiden poisto ja lihaskestävyys melkoisella tasolla, että tuollaisia kestää 25 kertaa peräkkäin. Tosin nopeudella, kimmoisuudella, voimalla ja kevyellä lihasrakenteellakin on osuutta siihen, että kestää kovavauhtisia kierroksia helpommin, mutta se tuskin on ratkaiseva tekijä. Uskon, että pystyisin itsekin juoksemaan rennosti n. 68 sekunnin kierroksia kierros toisensa jälkeen, jos kestävyyteni olisi täydellisessä kunnossa. Nyt pystyn ehkä 74 sekunnin kierroksiin sellaisella rennolla rytmillä ja parhaimmillaan varmasti n. 10 kierrosta sitä vauhtia. Mutta kun kierroksia pistetään kympin verran, vauhti hiipuu 80 sekuntiin tai ylikin, peruskestävyys on siis vielä puutteellinen. Peruskestävyys ei välttämättä tarkoita samaa asiaa kuin kyky hölkätä kilometrikaupalla hidasta vauhtia. Siihen pystyn kyllä varsin hyvin. Totta kai se on kaiken pohja, mutta silti tulisi kyetä myös kohtuullisen nopeaan juoksuun. Kestävyys ei ole pelkkää energian riittävyyttä, vaan myös ponnistelua!

 

Se oli tämän päivän suuri oivallus. Olenhan tuon käsitteellisessä mielessä tiennyt jo aiemminkin, mutta juuri tänään sen sisäistin omakohtaisesti. Ehkä syy oli siinä, että tein jotain, mitä en yleensä. Kun tekee vain pidempiä harjoituksia ja on aina lähellä väsymystä, saattaa hieman sokeutua sille, mikä on väsymystä ja mikä ei. Harjoittelu ja kilpaileminen puuroutuvat pahemman kerran. Aion säilyttää tästä lähtien anaerobisen lyhyen kovatehoisen juoksun kaiken aikaa ohjelmassani, en vieraannu siitä. Olenhan minä ns. nopeutta tehnytkin, mutta nopeustyyppiset harjoitukseni ovat kaikki olleet tänä kesänä korkeintaan 200 metrin vetoja. Sillä matkalla ei ehdi maitohappoa syntyä, ei tarvita ponnistelua.

 

Toisaalta liika on liikaa. 400 metriä on paitsi kehittävin, myös petollisin harjoitus. Muistan, kun pari vuotta sitten täysin puutteellisella kestävyydellä vedin itseni aivan tukkoon tekemällä 8x400m radalla, vaikka vauhti oli paljon hitaampi kuin nyt. Kolme vetoa on tässä vaiheessa minulle aivan riittävä.

 

Vauhdin ajatusta tulisi kehittää siihen suuntaan, että pystyisin vielä joskus vetämään helposti kierros toisensa jälkeen alle 70 sekunnin kierroksia. Se auttaisi maratonillakin, vaikka maraton on hieman eri asia. Kestävyydestähän tuollaiset kierrokset ovat kiinni, mutta vauhdin kautta saatavasta. Ja tämäniltainen 3x400m pitäisi vielä joskus pystyä alle 60s. Se riittäisi.